40 vuotta yhtä nuolta varten

Olen haaveillut puhvelin metsästyksestä vuodesta 1983 lähtien. Olin silloin kymmenvuotias, haaveilin ritsa kädessäni ja joskus jopa pienen harrastusjousen kanssa. Vietin päiväni luonnossa, jäljestäen karppeja ja haukia Loiren rannoilla ja synnyinseutuni Solognen lammilla. Elin nämä ensimmäiset seikkailut ikään kuin olisin jo ollut suorittamassa jotain suurta tehtävää. Siitä kaikki alkoi minulle: intohimo, jatkuva itsensä kyseenalaistaminen, rakkaus villiin luontoon. Tämä on erään jousimetsästäjän kehitystarina – hidas ja kärsivällinen, kohtaamisten, harjoitusten ja löytöjen kautta.

Intohimon juurilla

Vuodet muovasivat polkuani. Matkaa varjostivat ratkaisevat kohtaamiset, ja on mahdotonta olla kiittämättä kaikkia niitä, jotka risteytyivät tielleni: Luc Barbier, joka avasi minulle Caroux'n ovet, Mamy, Philippe Larmann sekä Arthez-de-Béarnin koulu, jossa koin ensimmäiset metsäkauriin hiipimiseni. Sitten eräänä päivänä, muutaman Namibiassa saavutetun onnistumisen jälkeen, tämä nuoruuden ajatus sai lisää painoarvoa eikä enää poistunut mielestäni. Puhvelin metsästyksestä – tuon raa'an voiman ja hiljaisen mahdin symbolin – tuli minun Graalin maljani, pakkomielteeni.